Viimeistään kesäkuun 9. päivänä Euroopan Unionin kansalaiset käyvät vaaliuurnilla ja samalla määräävät unionin suuntaa seuraavalle viisivuotiskaudelle. Heinäkuussa 2019 komission puheenjohtajaksi valittiin keskustaoikeistolainen Ursula von der Leyen. Suomen Jutta Urpilainen valittiin hoitamaan tärkeää mutta vähemmän näkyvää kansainvälisten kumppanuuksien salkkua, johon kuuluu kehityspolitiikkaa ja Afrikka-suhteita. Suomen seuraava komissaari on eittämättä pääministeripuolueen edustajana ja moni näkee, että Keski-Suomen Henna Virkkusen osakkeet ovat siinä korkealla.
Monissa maissa Euroopan Unionin suosio on ennätyslukemissa. EU:n suosio on kasvanut merkittävästi lähes kaikkialla vuoden 2019 vaalien jälkeen. Seitsemän eurooppalaista kymmenestä katsoo, että maansa on hyötynyt EU:n jäsenyydestä. Euroskeptisyys on viime vuosina jonkin verran vähentynyt ja jopa Suomen äänekkäät perussuomalaiset ovat sanoutuneet irti aiemmasta pyrkimyksestä erota EU:sta. Sama kehitys on ollut nähtävissä muualla Euroopassa, etenkin Ranskassa.
EU myönteiseen ilmiöön on ainakin kolme erittäin hyvää syytä. Etenkin Britannian kaoottinen ja täysin epäonnistunut ero EU:sta on osoittanut selkeästi muille jäsenmaille millainen taloudellinen pudotus ja kutistunut vaikutusvalta olisivat luvassa eroprosessin jälkeen. Toinen suuri haaste kuluvalla kaudella oli koronapandemia, joka vaati todella mittavia yhteisiä ponnistuksia sekä rokotteiden hankinnan että matkustusrajoitteiden osalta negatiivisten talousvaikutusten lieventämisen lisäksi. Kolmas syy ja ehkä painavin on Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, joka jatkuu jo kolmatta vuotta. Sodan nopea loppu ei ole näköpiirissä. Putinille tämä näyttää olevan eksistentiaalinen kysymys.
Turvallisuus on noussut näiden eurovaalien tärkeäksi aiheeksi. Yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa vierastettiin pitkään. Laajasti katsottiin, että puolustus ei kuulu EU:n tehtäviin. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti tilannetta melkein kertaheitolla. Kun valtaosa EU maista on NATO:n jäseniä, EU:n ja NATO:n keskinäinen suhde on luonnollisesti tiivistynyt. Ukraina on jo saanut apua EU:lta lähestulkoon 90 miljardin euron edestä. Suoraan humanitaarisen ja taloudellisen avun lisäksi Ukraina saa sotilasapua EU:lta käytännössä jäsenmaidensa kautta.
Tilannetta, jossa Ukraina pakotetaan rauhanneuvotteluihin vihollisen ehdoilla ei voi sallia. Venäjän ymmärtäjiä löytyy silti edelleen äärioikeisto- ja populistipiireistä lähinnä Saksassa, Unkarissa, Slovakiassa ja Itävallassa. Tuen rahoittaminen lisävelanotolla myös jakaa mielipiteitä. Uusille EU-päättäjille johdonmukaisen ja yhtenäisen linjan löytäminen Ukraina -asiassa lienee ykköstehtäviä.